Ajattelin tällä kertaa puhua itseäni koko ikäni vaivanneesta asiasta eli atooppisesta ekseemasta. Varsinaisen diagnoosin sain vasta puolisen vuotta sitten jonotettuani vuoden verran ihotautilääkäriin, mutta kyseisiä ihottuma-alueita minulla on ollut niin kauan kun pystyn muistamaan. Jo tarhakuvissani huuleni yläosa on ollut todella punainen ja ärtynyt, joka myöhempinä vuosina levisi pahimmillaan koko alueelle huulen yläosasta nenän alaosaan asti.
Paljon kuvia minulla ei varsinkaan näiltä pahimmilta ihottuma ajoilta ole, oikeastaan ei yhtään. En halunnut joutua kuvattavaksi sillä häpesin ihoani. Ihoani on aina ollut vaikea meikata, varsinkaan pohjaa, sillä heti kun iholle levitti meikkivoiteen, hilseili iho irti jättäen paljaita läikkiä ja lisää hilseilevää ihoa.
Kaikissa vanhemmissa kuvissani voi kuitenkin havaita kuinka paljon iho hilseili erityisesti huulien ja silmien alueelta, myös otsa on aina ollut vaikeaa aluetta minulle. Vaikka ihoa hoiti millä perusvoiteilla ja myös eri kortisoneja kokeiltiin, ei mikään tuntunut oikein auttavan. Välillä teki mieli antaa olla vaan ja lopettaa yrittäminen kun mikään ei edes helpottanut. Toisinaan huulet halkeilivat niin pahasti ettei suuta saanut kunnolla auki ja silmien ympärys iho hilseili ja ärtyi niin että silmät turposivat. Varsinkin teini-iässä nämä ongelmat olivat minulla rankka paikka, mutta koko ikäni se on vaikuttanut itsetuntooni jollain tavalla.
Hommahan sitten lähti ihan käsistä noin puolitoista vuotta sitten kun ekseema levisi ensin laajalti kasvoilleni (otsa, silmänympärykset, posket) sekä koko vartalooni, ja ihottuma muuttui kirkkaan punaiseksi. Selkä, kyljet, olkapäät, käsivarret ja sääret olivat yllättäen kokonaan punaisen ja hilseilevän ihottumaläiskien peitossa, ja mikä inhottavinta, kutina jota ihottuma aiheutti oli aivan sietämätöntä. Kutina tuntui olevan ihon alla, joten huomaamattani saatoin raapia ihon auki ja verille yrittäessäni helpottaa kutinaa. Öisin raavin kylkien ihottuman auki ja lopulta poikaystäväni alkoi valvomaan ja läiskimään minua näpeille aina kun aloin nukkuessani raapimaan. Lopulta menin lääkäriin sillä en enää pystynyt edes nukkumaan kutinan takia, ihottumat alkoivat myös tulehtumaan jatkuvan auki raapimisen takia.
Lääkäri määräsi minulle ensinnäkin paria erilaista lääkevoiteita kuten Bemetsonia ja Fucicortia ja lisää erivahvuisia kortisoneja, perusvoiteita ja rauhoittavia lääkkeitä jotta pystyisin nukkumaan yöt raapimatta (tai edes ylipäätään nukkumaan). Siitähän tuo vuoristorata lähti, kaikkia voiteita piti opetella käyttämään oikein ja oikeita aikoja, pitämään tarpeeksi taukoa kortisonivoiteista ja sitten taas lukemaan omaa ihoaan milloin voiteiden käyttö kannatti taas aloittaa ennen kuin ihottuma pahenee.
Kuvassa ne voiteet mitä löysin vessan kaapista, lisää löytyy mm. yöpöydän laatikosta, meikkipussista ja meikkipöydältä.
Pikkuhiljaa tähän rumbaan tottui ja siitä tuli arkipäivää. Minulle on utopista edes ajatella että käyttäisin vain yhtä tai edes viittä voidetta ihooni. Ihoni vaatii ainakin kymmentä eri voidetta riippuen ihottuman vaikeudesta ja ihon kuivuudesta. Tiedän, että stressitason kasvaessa ihottuma alkaa heti palaamaan. Myös hiki ja väärät pesuaineet pistävät ihon ärtymään.
Pesuaineista käytän nykyään vain hajusteettomia tuotteita. Olisi ihana käyttää jotain hyvän hajuisia suihkusaippuoita, mutta mielummin pidän ihoni kunnossa ja kutinan poissa. Kun iho on kuiva, käytän Eucerinin suihkuöljyä, ja muina aikoina erisanin pesunestettä. Kasvojen puhdistuksesta ja hoidosta olenkin tehnyt jo pienimuotoisen bloggauksen My Skincare Routine, jossa kuitenkin vain mainitsin voiteista joita käytän. Nykyisin kasvojeni iho on kuitenkin jo niin hyvässä hapessa, että olen pystynyt tälle alueelle käytettävien rasvojen, meikkien ja pesuaineitten kirjoa kasvattamaan.
Nykyään voisin sanoa olevani ihan tyytyväinen ihooni. Se ei tule koskaan olemaan ns. normaali ja tulee aina vaatimaan paljon hoitoa ja aikaa, mutta oikeilla tuotteilla ja hoidoilla sen saa pidettyä ihan hyvässä kunnossa. Kaikille niille jotka painivat tällaisten ongelmien kanssa sanon, että kannattaa hakeutua lääkäriin ja hakea apua, ja jatkaa tätä niin kauan kun apu löytyy. Kävin itse teini-iässä KYMMENILLÄ lääkäreillä, ja kaikki antoivat joko samoja neuvoja (vaikka kerroin etteivät ne toimineet) ja eräskin vain sanoi: "Sun iho vaan on tämmönen, ei sille mitään voi tehdä." Älkää hyväksykö tuollaisia vastauksia sillä kaikille löytyy jotain mikä ainakin helpottaa, kaikkien iho vaan on niin erilainen että samat hoidot eivät kaikille toimi. Kokeilin monia kortisonejakin mutta vain pari niistä on loppujen lopuksi minua auttanut. Kokeilkaa eri tuotteita ja testatkaa mitkä teille sopii parhaiten, ja mikä tärkeintä, muistakaa kärsivällisyys. Monia tuotteita joutuu käyttämään ainakin viikon ennen kun alkaa helpottamaan.
Näihin sanoihin sitten lopettelen tällä kertaa. Huomenna menen kokoamaan kaverille ikea kalusteita koska olen siinä luonnonlahjakkuus (köhköh) ja nyt alan syömään avokin tekemiä voileipiä ja juomaan teetä. Ollaan vähän mummouduttu. Heido!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti