This Body - Now All Mine

Olen jo hetken halunnut kirjoitella vähän tavallisesta poikkeavasta aiheesta, eli vartalosta raskauden aikana ja jälkeen. Heti alkuun haluan sanoa etten todellakaan yritä provosoida ketään mielipiteilläni, ja jokainen meistä on erilainen. En myöskään yritä tuputtaa mielipiteitäni tai yleisestikkään aiheuttaa mitään haloota tai mielipahaa kellekään. Tämä aihe vaan tuntuu olevan ihmisille todella herkkä ja ehkä jopa vähän tabu. 

 Ennen raskautta harrastin pilatesta lähes päivittäin, ja yritin pitää itseni aktiivisena. Paheitakin toki löytyi, niinkuin varmasti kaikilta meiltä, omassa tapauksessani tupakointi. Tupakointi jäi samana päivänä kun raskaustesti näytti positiivista, enkä sitä sen jälkeen ole kaivannutkaan.  Koko raskauden ajan olin todella pahoinvoiva, lisäksi selkäni ja lonkkani menivät huonoon kuntoon joten koko raskauden aikana en pahemmin pystynyt harrastamaan liikuntaa. Liikunnan vähäisyydestä huolimatta pidin koko raskauden sen asenteen, että nyt jos koskaan on oikea aika pitää itsestään ja omasta vartalosta ja terveydestään hyvää huolta, eikä vain minun vaan eritoten vauvan takia. Raskauden ajan ruokavaliooni kuului paljon vihanneksia ja hedelmiä, ruoka tehtiin alusta asti itse kotona ja suurimmat herkuttelut jäivät. Nämä tavat ovat myös pääosin säilyneet raskauden jälkeenkin. Huomasin myös että hetken aikaa oltuaan ilman sipsejä ja karkkeja sun muita herkkuja, ei niitä tee edes mieli, ja myös sen kuinka hyvä ja energinen olo minulla oli kun ruokavalio oli kunnossa. Kaikille raskaushimoille ei tarvitse antaa periksi, varsinkin kun kyseessä on yleensä juurikin kaikki epäterveellinen rasvainen ja suolainen / sokerinen, eikä mielestäni raskaus ole sopiva syy epäterveelliselle ruokavaliolle ja yltiömäiselle herkuttelulle.

Painoni nousi raskauden aikana noin seitsemän kiloa, ja synnärille jäi yhdeksän. Voin vannoa tämän kahden kilon painon laskun varmasti hävinneeksi lihasmassaksi, sillä kuten mainitsin, en raskauden aikana pystynyt liikkumaan oikeastaan yhtään. Viikko raskauden jälkeen olin täysin entisissä mitoissani puuttuvaa lihasmassaa lukuunottamatta.

En missään vaiheessa raskauttani tarkkaillut painoani sen enempiä mitä nyt neuvolassa punnittiin. Söin normaalikokoisia annoksia ja neljä ateriaa päivässä (alun tappopahoinvoinneista selvittyäni) ja sallin itselleni herkuttelupäivän kerran viikossa tai kahdessa. En missään vaiheessa syönyt kahden edestä, sillä kuten perus terve järkikin sanoo niin alle neljäkiloinen vauva ei varmastikaan tarvitse ravintoa yhtä paljon kuin aikuinen ihminen (itseasiassa lisääntynyt energiantarve loppuraskaudesta on noin yhden voileivän verran päivässä). En myöskään missään vaiheessa lopettanut normaalia arkielämää. Kauppaan voi yhä kävellä vaikka kävely muistuttaisikin enemmän pingviiniä kuin ihmistä, ja normaaleita kotitöitä tehdä, vaikkakin rauhallisempaan tahtiin ja oman jaksamisen mukaan. Kannoin kevyimmät kauppakassit ja kävelin portaita.

Nyt myöhemmin olen miettinyt, että useat naiset tuntuvat ajattelevan raskauden oikeutena syödä ja tehdä mitä haluaa (tai mitä ei halua). Olen nähnyt useita naisia joiden raskausajan ruokavalio perustuu lähes täysin pikaruokaan, sipseihin ja karkkiin. Kaikille raskaushimoille annetaan periksi, koska se tuntuu oikeutetulta, olenhan raskaana. Huono ruokavalio on usein yhdistetty täydelliseen liikkumattomuuteen ja tekemättömyyteen. Ihmisille tuntuu olevan normaalia että "raskauskiloja" (voiko näitä itse syömällä ja löysäilemällä aiheutettuja kiloja kutsua raskauskiloiksi?) tulee useita kymmeniä, jotka sitten roikkuvat kropassa vielä vuosia synnytyksen jälkeen, joillakin loppuelämän.

Haluan sanoa vielä, että ymmärrän kyllä että joillekin naisille raskauden aikana kertyy esimerkiksi nesteitä paljon vartaloon, myös vauvat ovat eri kokoisia ja muutenkin me kaikki erilaisia. Se, mitä yritin tällä tekstillä sanoa, on se, että koska yhdeksän kuukauden ajan jaamme vartalomme pienen ihmisen kanssa, tulisi meidän pitää siitä vartalosta myös huolta.