Nuorempana olin todella huono syömään, ainakin ruokaa. Kaikki makea, varsinkin suklaa, meni kyllä mutta ruoan suhteen olin... en sanoisi nirso, mutta ehkä enemmänkin paikalleen jämähtänyt. Ruoan piti olla sitä ihan peruskauraa; ranskalaisia, lihapullia, pinaattilättyjä, kalapuikkoja ja tätä rataa. Mausteet olivat ihan ehdoton nou nou suolaa ja pippuria lukuunottamatta, ja kasvikset ja hedelmätkään eivät minun lautaselleni asti päässeet. Äitini oli taas aina ollut kokeilunhaluinen ruokien suhteen, muista lapsena vääntäneeni itkua kun sainkin tietää että syömäni pinaattikeitto ei ollutkaan pinaattikeittoa vaan nokkoskeittoa, ja joskus taas syötiin pelkkää elävää ravintoa josta mieleeni on jäänyt erityisesti idut. Yksi erikoisista äitini kokeiluista oli myös kalakeitto, johon kala vaan pilkottiin sekaan, ruotoineen päivineen, niin kuulemma kalastajatkin keiton söi.
Muuttaessani pois kotoa 18 -vuotiaana söin kuukausia pelkästään tätä ihan perusruokaa, ja aluksi se olikin mukavaa kun sai itse päättää mitä söi. Jonkun ajan jälkeen, se perunamuusi ja lihapullat vaan alkoivat tylsistyttämään. Oli hassua tajuta kuinka ensimmäistä kertaa elämässään halusi syödä jotain erilaista, kun aikasemmin sitä oli niin paljon vältellyt. Vanhemmilla käydessään linssikeitto kuullosti hyvältä, ja kotiinkin aloin ostaa jotain vihanneksia ja välillä tekemään salaatteja.
Nykyään ruoanlaitto ja leipominen on meidän perheessä ihan jokapäiväinen juttu. Ruoka tehdään pääasiassa alusta loppuun itse, valmisruokia meillä syödään nykyään enää todella harvoin. Hedelmät, vihannekset ja marjat kuuluvat nykyyän ihan perusruokavaliooni, ei siksi että niin pitää olla, vaan siksi että pidän niistä. Muutaman vuoden aikana olen oppinut että ruoasta voi ihan oikeasti nauttia, ja erilaisista jutuista voi oppia pitämään! Niin helppoa kun sen pakastepitsan heittäminen uuniin olisikin, on paljon palkitsevampaa tehdä ruoka alusta asti itse. Sitä paitsi, avokkini myötä olen oppinut että hyvän ja terveellisen ruoankin saa tehtyä nopeasti, ja ruoan laittokin voi olla hauskaa.
Yksi asia minkä myös huomasin alettuani syömään monipuolisemmin on se, kuinka karkit ja muu makea ei enää maistunutkaan samalla tavalla. Ennen ostaessani karkkipussin tai suklaalevyn meni se kertaistumalta, nykyään ne saattavat lojua puolikkaina jossain päälle viikon. Huomasin myös kuinka erilainen olo on kun syö jotain tuoretta ja terveellistä, kuin eineksiä. Einesten jälkeen oma oloni on aina jotenkin turvonnut, ja muistan aiemmin olleeni jatkuvasti väsynyt. Ihan faktaahan on ettei eineksistä saa tarvittavia ravintoaineita ja vitamiineja.
Enkä yritä nyt mitenkään hifistellä, ei meillä syödä päivittäin jotain sisäfilee pihvejä eikä puolet lautasesta ole lähes koskaan täynnä salaattia. Välillä on vaan semmonen fiilis että tänään en jaksa vaivautua, tilataan pitsat. Ja välillä saakin olla. Mutta mielestäni monipuolisen ruokavalion ja yleensäkin ruoanlaiton pitäisi olla jokaisen ihmisen arkipäivää. Kaiken ei tarvitse aina olla niin terveellistä mutta ruoasta pitäisi osata nauttia. Voiko joku, joka syö päivittäin pelkästään eineksiä, oikeasti rehellisesti sanoa että nauttii näistä ruoista. Itse erehdyin muutama päivä sitten kiireessä ostamaan kanapastan einesosastolta, ja kotona pari haarukallista syötyäni mietin että miksi en vaan tehnyt itse.
Noh, ensi postauksessa sitten palaillaankin takaisin "normaaleihin" aiheisiin, ja teen postauksen josta Taika minulle vinkkasi.
Loppuun vielä:
“One cannot think well, love well, sleep well, if one has not dined well.”
― Virginia Woolf, A Room of One's Own
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti