1. syyskuuta 2013

Life In Boxes

Löydettiin avon kanssa siis uusi asunto, mitä ollaan jo pari kuukautta etsitty. Meillä on käynyt tuuri asuntojen kanssa sen suhteen kuinka samalla tavalla me asiat nähdään. Viimeksi noin puolitoista vuotta sitten asuntoa etsiessämme kävimme kämppiä katsomassa läpi, paria haimmekin, mutta olimme molemmat sitä mieltä että jos nyt ei näitä saada niin se ei ole maailman loppu. Ei edes harmittanut kun asunnoista ei mitään kuulunut jälkeen päin. Sitten päädyimme katsomaan tätä meidän nykyistä asuntoamme, juoksimme sen parissa minuutissa läpi ja sanoimme molemmat että "Tämä me otetaan!". Nykyinen vuokran-antajamme oli ihan ällikällä lyöty sillä olimme ensimmäiset jotka asuntoa tulivat katsomaan ja tosiaan teimme päätösen siinä parissa minuutissa edes kysymättä mitään sen isompia faktoja.


Noh, niin paljon kun tätä asuntoa rakastankin on vaan fakta että nyt tulevan perheenlisäyksen myötä ei yksiö meille enää sovi, joten ei kun taas etsimään. Taas käytiin paria asuntoa katsomassa, tällä kertaa asiasta viisaantuneena ei edes haettu asuntoja joista ei jäänyt oikeanlaista fiilistä. Meillä ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään "listaa" mitä kämpässä pitää olla, kunhan se on toimiva ja se tuntuu omalta. Niin kävi seuraavankin asunnon kohdalla, ja kuukauden päästä olisikin muutto.


Olen muuttanut elämäni aikana monta kertaa, vanhempien kanssa asuessani muistaakseni kuusi kertaa ja nyt pian kolme kertaa aikuisiällä. Silti muuttamiseen ei ikinä totu, itse en ainakaan. Koko homma on tietenkin rankkaa fyysisesti, mutta itseäni enemmän koettelee muuton henkinen puoli. Koko elämä pitää pakata muuttolaatikoihin, pitää miettiä mitkä asiat ovat säästämisen arvoisia ja mitkä joutavat roskiin. Laatikoitten pohjalta löytyy tavaroita joita et edes muistanut mutta yhtäkkiä ne tuntuvatkin niin tärkeiltä ettei niitä halua heittää pois. Toisaalta muutto on juurikin hyvä syy heittää pois paljon tavaraa mille ei ole enää tarvetta. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta että päivässä pitäisi pystyä siirtämään koko omaisuus, vaikka kilometrejä uuden ja vanhan kämpän välillä on vain muutama, ja sitten vielä koko vanhan kämpän siivousprojekti tietenkin, puhumattakaan kotivakuutuksen vaihdosta, sähkösopimuksen ja netin katkaisusta ja uuden tekemisestä, lista jatkuu vaan.


Yksi asia mikä minulle on myös selvästi "valaistunut" tämän muuton aikoihin on muuttofirmat. Nuorempana mietin aina että mitä järkeä maksaa joillekkin että he tulevat muuttamaan tavarasi kun on kavereita joita pyytää avuksi ilmaiseksi tai kaljapalkalla. Nyt hieman aikuisemmalla iällä huomaa kuinka kaverit ovat vähentyneet, ja kuinka niillä jotka ovat säilyneet on töitä ja muuta tekemistä. Nuorempana muutto oli "jännittävä" ja sosiaalinenkin juttu, ihmisiä tuli mielellään auttamaan. Nykyään ketään ei oikein kiinnosta lähteä hikoilemaan ja käyttämään päivää kannellen muuttolaatikoita ja ajamaan paikasta A paikkaan B, voihan päivän käyttää hyödyllisemminkin. Meillä varsinkin kun muutto tulee olemaan keskellä viikkoa, on todella vaikeaa saada ketään apuun. Onneksi aina joku löytyy, ainakin sitten ajamaan sitä pakua.

Noh, eiköhän me tästäkin muutosta selvitä hengissä. Blogin suhteen mulla on nyt vähän hiljaiseloa koska tietokone on korjattavana. Joudun avon konetta käyttämään, joka tuottaa mulle suurta ahdistusta kun kaikki on väärää käyttöjärjestelmästä kuvanmuokkausohjelmiin. Myös kaikki kuvat ja muut ovat vanhalla koneellani. Mutta eiköhän tässä jotain saada aikaiseksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti